It is not surprising that my quite weird activity about photographing vehicles makes my friends interested in why I am doing it. I was been subject for making interview with me about details of my hobby after several trips around Finland because I am usually the person who is slowing down group because of taking photos. So, if you are able to read fluently in finnish you can found details about it otherwise you have bad luck. OK, you can try it by Google Translator.
Trainspotting – veturimatkustamisen jalanjäljillä
Kysyy I.Nelimarkka
Ivo Kostecký, on vaihto-opiskelija Tsekistä. Hän opiskelee Vaasan yliopistossa ja on innokas junaharrastelija. Hiljattain Vaasassa oli Haapaveden museoveturiyhdistys ry:n järjestämä tapahtuma, jossa oli mahdollisuus päästä höyryjunan kyytiin. Tämän junan perässä Kostecký pyöräili ympäri kaupunkia yrittäen saada täydellisen valokuvan liikkeessä olevasta kulkuvälineestä.
Kuinka kauan olet ollut kiinnostunut junista?
”Jo pienestä pojasta lähtien kykenin tunnistamaan erimerkkisiä autoja ja myöhemmin minua alkoi kiinnostaa suuremmat kulkuneuvot.”
Joten kiinnostuksesi kohteena ei ole ainoastaan junat?
”Kun olin pieni, minä ja isäni kävimme katsomassa junia, raitiovaunuja, johdinautoja, busseja, autoja ja moottoripyöriä. Niihin aikoihin olin kiinnostunut lähes kaikista moottorikulkuvälineistä. Nykyään julkiset kulkuvälineet ovat kuitenkin ehdottomasti suosikkejani.”
Mistä asioista harrastuneisuutesi voi havaita?
”Joka kerta, kun menen uuteen kaupunkiin tai maahan, jossain vaiheessa pidän taukoa nähtävyyksien kiertelystä ja keskityn ottamaan selvää, kuinka alueen paikallisliikenne toimii. Kiinnostavaa on, kuinka ajoneuvot toimivat ja mitä ajoneuvoja käytetään. Otan aina selvää paikallisista erikoisuuksista ja tietenkin otan paljon kuvia.
Vastikään olen liittynyt kotikaupungissani harrastelijakerhoon, joka huolehtii historiallisista kulkuneuvoista. Toimin oppaana museossa, huolehdin kyytien järjestämisestä sekä teen vapaaehtoistyötä ajoneuvojen korjaamisen parissa. Kerhomme ei koostu pelkästään fyysisistä aktiviteeteistä, vaan myös teoreettinen puoli löytyy. Järjestämme esimerkiksi luentoja. Kaikki tämä on hauskaa, kun on samanhenkisiä ja samoista asioista motivoituneita ystäviä.”
Entä valokuvaus?
“Valokuvaus on hyvin haasteellista. Tavalliset ihmiset ajattelevat, että se on ihan hullua, koska he eivät ymmärrä miksi otan kuvia junista tai busseista. Miksei esimerkiksi luonnosta? Kuitenkin pohjimmiltaan kyse on samankaltaisesta hulluudesta.”
Miksi valokuvaus on haasteellista?
”Kulkuneuvot kuten junat tai raitiovaunut ovat yleensä liikkeessä, joten teknisestä näkökulmasta hyvän valokuvan saaminen ei aina ole helppoa. Varsinkin huono valaistus vaikeuttaa prosessia. Nopeat päätökset ovat myös tärkeitä kuvan muodostamisen kannalta. Valokuva on kelvoton, jos siinä ei näy koko kulkuneuvoa, tai jos osa kulkuneuvosta on peitossa jonkin esteen takia. Kaupungissa tämä on ongelma. Vaikeinta on ottaa paljon erilaisia kuvia lyhyessä ajassa, kun mahdollisuuksia on rajattu määrä.”
Tarkoitatko tällä äskettäistä junajahtiasi Vaasassa?
”Tämä on erinomainen esimerkki. Aloitin prosessin jo edellisenä päivänä, kun kävin läpi aikatauluja ja tein päätöksiä koskien sitä, missä ottaa kuvia. Huomioon täytyy ottaa muun muassa auringonvalo ja monia muita tekijöitä.
Suunnitelmanani oli mennä rautatieasemalle pyörällä ja odottaa siellä höyryjunan saapumista. Sillä aikaa, kun ihmiset poistuivat junasta ja astuivat sisään, minä vaihdoin sijaintini aiemmin päättämääni paikkaan ja valmistauduin ottamaan kuvia. Kuvien ottamisen jälkeen hyppäsin jälleen pyöräni kyytiin, sillä minun täytyi olla nopeampi tai vähintään yhtä nopea kuin juna. Sitten otin lisää kuvia toisessa kohdassa. Onnistuin olemaan nopea ja pyöräilemään Åbo Akademilta Vaskiluotoon höyryjunan tahdissa. Siellä oli vuorossa veturin vaihto, jonka jälkeen lähdin takaisin ottamaan kuvaa taas uudesta kohdasta. Lopuksi pyöräilin takaisin Vaasan rautatieasemalle ottamaan viimeisiä kuvia junasta.
Retkeäni ei siis oikein voi kuvailla sanalla rauhallinen, vaan se oli ennemminkin urheilusuoritus. Tilanne on stressaava, sillä tarkoituksena on saada teknisesti täydellisiä kuvia nopealla tahdilla.”
Miksi käytät kulkuneuvonasi pyörää?
“Jotkut (laiskat) ihmiset pitävät autoa parempana vaihtoehtona, mutta pyörällä on mahdollista olla nopeampi erityisesti kaupunki-ympäristössä. Pyörällä on mahdollista pysähtyä missä vain sekä hyödyntää jokaista oikoreittiä, kun autolla ajaessa täytyy noudattaa liikennesääntöjä. Pyöräily oli kuitenkin minulle uusi kokemus junajahdissa, sillä junat ovat yleensä paljon nopeampia kuin itse voin olla. Täytyy ottaa huomioon myös Suomen vaarallinen talvisää. Jäiset tiet saavat adrenaliinin virtaamaan.”
Millä tavoin junat eroavat Suomen ja Tsekin välillä?
”Täällä Länsi-Suomessa junat ovat suurimmaksi osin kaukojunia. Helsingissä on joitakin paikallisjunia, mutta ei niin paljon kuin kotimaassani. Tsekissä on myös paljon enemmän vaihtelevuutta veturien ja vaunujen välillä. Matkustajilla ja myös rahdilla on useita eri vaihtoehtoja, joiden väliltä valita, eli vaihtoehtona ei ole pelkästään Valtion Rautatiet.
Suomessa matkustamisen laatu on kuitenkin korkeampi kuin Tsekissä. Suomessa ei kovinkaan usein tapaa ihmisjoukkiota, joka kulkee ympäri junaa laulaen ja soittaen kitaraa levittäen samalla positiivista mielialaa. Ja kaikki tämä vain, koska he ovat juoneet muutaman oluen ennen junaan astumista.”
